Tervetuloa!

 

hulluinhuonelainen

Tervetuloa uudistuneeseen Hulluinhuonelaiseen!

Toivottavasti uudistus palvelee teitä, lukijamme, parhaalla mahdollisella tavalla. Toivomme, että erityisesti aikaisemmin toisinaan toimimaton kommentointiosio toimisi nyt entistä paremmin.

Muutama sana blogista. Hulluinhuonelaisen nimi tulee rovasti Lars Levi Laestadiuksen saman nimisestä teoksesta Hulluinhuonelainen (alkukielellä Dårhusjonet). Rovasti kuvaa teoksessa puhdassydämisiä, uskovia, Jumalan hulluiksi ja siksi onniteltaviksi. Laestadius antoikin pääteoksensa nimeksi pilke silmäkulmassa ”Hulluinhuonelainen”. Aloittaessaan blogin pitämisen vuonna 2011, Joona mieltyi ilmaisuun ja samalla sen liittämiseen lestadiolaisen liikkeen merkittävään henkilöön, rovasti Laestadiukseen. Laestadiuksen Hulluinhuonelainen on Joonalle myös rakas hengellinen kirja.

Uuden blogimme taustakuva on otettu Kuokkalan kirkosta. Alttaritauluna on jyväskyläläissyntyisen taitelijan, Pasi Karjulan puinen reliefi Jeesus sanoo: Minä olen elämän leipä. Kuten kuvasta näkyy, reliefi koostuu puisista leivänmuotoisista elementeistä, joihin on piirtynyt kultainen Jeesus-hahmo sekä kristillisiä symboleja. Kirkko on erityisen rakas Roosalle, joka on syntyisin Jyväskylästä ja asunut lapsuudessaan Kuokkalassa. Taustakuvan on ottanut valokuvaaja Olli Junes.

Mainokset

11 kommenttia artikkeliin ”Tervetuloa!

  1. Onnea vaan uudelle Hulluinhuonelaiselle! Hyvin mielenkiintoinen on tuo Kuokkalan kirkon alttarireliefi: Jeesuksen askeleet, leivät ja kalat – ja onko siinä myös Matteuksen evankeliumin kallisarvoinen helmi?

    Toivottavasti myös vanha blogi säilyy arkistona. Tässä uudessa eivät nimittäin kaikki vanhat kommentit tunnu näkyvän – esim. ”Synnintunto”-ketjussa oli 83 kommenttia, mutta uusi alusta näyttää vain 10.

    Kävin illalla Laestadius-seuran tilaisuudessa. Puheenjohtajana toiminut prof. Jouko Talonen toivoi että tietoa esitelmistä levitettäisiin, joten tässä sitä on:

    LAESTADIUS-SEURAN OHJELMA KEVÄÄLLÄ 2017

    Teemaillat seuraavina torstai-iltoina klo 18–20 Suomen teologisen instituutin tiloissa (Kaisaniemenk. 13 A, 4.krs, Helsinki).

    19.1. Stig-Erik Engvist: Ruotsinkielisen Pohjanmaan lestadiolaisuus. Historia, nykypäivä, toiminta.
    23.3. Juha-Lassi Tast: Leeviläisyyden synty, kehitys ja nykytila
    27.4. Jorma Ojala: Laestadiuksen 1840–luku

    Tervetuloa keskustelemaan pohjoisen herätysliikkeen historiasta ja nykypäivästä. ”Uusi” Laestadius-seura on vapaamuotoinen keskustelufoorumi kaikille kiinnostuneille.

    Tykkää

  2. Laestadius-seuran ohjelmassa yllä on yksi esitelmöitsijän nimi väärin. Ruotsinkielisen Pohjanmaan lestadiolaisuudesta kertoi 19.1. Stig-Erik Enkvist (ei Engvist), joka on LFF:n toiminnanjohtaja (kotimaan lähetystö ja media). Esitys oli erinomaisen selkeä ja hauskoilla anekdooteilla höystetty. Se avasi ainakin minulle monia tuntemattomia yhteyksiä historiasta.

    Jo 1900-luvun alussa oli vanhoillisuudessa kehittynyt tietty maantieteellinen jakautuminen. Vanhan itälestadiolaisuuden alue Tornionjokilaaksossa (Lannavaara, Lundberg) ja ruotsinkielinen Pohjanmaa vieroksuivat keskusjohtoisuutta, kun taas muu Suomi järjestäytyi vähitellen Oulun ja SRK:n alaisuuteen. Tämä loi myös pohjan vuoden 1934 hajaannukselle, jossa Tornionjokilaakso ja ruotsinkielinen Pohjanmaa ”putosivat kuin kypsät omenat Rauhan Sanan syliin”. Näiden alueiden yhteyksiin liittyy kiinnostavaa henkilöhistoriaa.

    Ruotsinkielisen Pohjanmaan tärkeä lestadiolaisvaikuttaja oli pietarsaarelainen konsuli (myöh. kauppaneuvos) Alfred Forss (1889–1959). Hänen vanhempi tyttärensä Anna-Greta (1914 – ?) meni 1934 naimisiin L. P. Tapanisen kanssa. Morsian oli silloin 20- ja sulhanen 41-vuotias.

    Alfred Forssin nuorempi tytär Maja-Lisa (1915–2010) puolestaan avioitui 1940 Eemeli Salmen (1906–1987)
    kanssa. Nykyinen Oulun piispa Samuel Salmi on heidän lapsensa.

    Tapaninen oli syntyisin Hämeenlinnasta, mutta toimi Ylitornion kirkkoherrana vuosina 1922–1952. Tänä aikana hän oppi ymmärtämään ja arvostamaan seurakuntansa vanhaa itälestadiolaisuutta. Myös ruotsinkieliseen Forssin perheeseen hän oli tutustunut jo 1918.

    Vuonna 1934 Tapaninen avioitui Anna-Greta Forssin kanssa, joka oli Alfred Forssin tytär. Asetelma oli melko erikoinen, koska hiukan aikaisemmin samana vuonna Tapanisen uusi appi oli tuomittu eriseuraiseksi. Alfred Forss siis oli vävynsä kanssa eri leireissä jo vuoden 1934 sovintoneuvotteluissa ja myöhemmin sovintoyrityksissä 1945–1946. Tosin sovintokokouksissa Tapaninen ei pitänyt Rauhan Sanaa eriseurana.

    Perheiden sydämellisiä välejä nämä kiistat eivät näytä haitanneen. Tiettävästi Tapaninen myös saarnasi appensa pyynnöstä ruotsinkielisten seuroissa. Samaan aikaan hän kyllä esitti puheissaan ja kirjoituksissaan hyvinkin SRK-oikeaoppisia ja eksklusiivisia lausuntoja. Stig-Erik Enkvist kertoi tapauksen, jolloin Tapaninen oli pyydettäessä tullut saarnaamaan Pietarsaareen, mutta oli pitänyt saarnan vain lapsille (koska nämähän ovat aina uskovaisia). Liekö ollut kaupunkitarina?

    Varsinkin SRK:n maallikkosiipi epäili jatkuvasti Tapanista ”salaharhaoppisiksi” ja irvailtiin, että ”hänellä on pikkuesikoinen kotonaan”. Tämä epäluulo vain lisääntyi vuosien kuluessa. Ehkä jotakin Tapanisen sisäisestä kamppailusta paljastuu hänen 1937 esittämässään ”seurakuntaopin sielunhoidollisessa tulkinnassa” (josta myös O. H. Jussilaa syytettiin). Kaiken tämän jälkeen ihmettelen, miksi Tapaninen ei liittynyt Rauhan Sanaan jo 1934 tai viimeistään 1945.

    Eemeli Salmen perhe puolestaan liittyi rauhansanalaisuuteen jo 1934. Piispa Samuel Salmi kertoi 2012 Laestadius-seminaarin loppupuheenvuorossaan seuraavaa:

    ”Hän [Tapaninen] kerran myös soitti sovintokokouksesta vuonna -34 Oulusta Ylitornion kristilliselle opistolle, jossa silloinen rauhansanalainen joukko odotti SRK:n vastausta siihen syntyykö sovintoa nykypäivän mittapuitten mukaan jo olemattomista asioista. L. P. Tapaninen soittaa ja sanoo puhelimeen vastanneelle Eemeli Salmelle: ”He vaativat teiltä parannusta väärästä opista, mutta sitä älkää tehdä!” Hänellä oli passio. Hänellä oli näky kristittyjen yhteydestä, ja se on se yhteys jota myös meidän tulee rakentaa.”

    Aluksi epäilin, että piispa Salmi tarkoittaisi tässä Antinpäivän kokouksia 1945, koska vuonna 1934 oli Eemeli Salmi vielä naimaton 28-vuotias pappi Rovaniemellä. Hänhän avioitui vasta 1940. Tunsiko hän kuitenkin jo Forssin perheen ja sitä kautta Tapanisen? Ehkä hyvinkin. Myöhemmin joka tapauksessa Tapanisen ja Salmen perheet olivat hyvin läheisissä väleissä. Luottakaamme siis piispan muistiin.

    Erikoista on kuitenkin tuo Tapanisen toiminta SRK:n selän takana. Kenelle hän oli lojaali? Ehkäpä omalletunnolleen? Väitöskirja kai tästäkin pitäisi saada aikaan…

    Tykkää

    1. Mainostan vielä Laestadius-seuran kokoontumisia.

      Seuraavana on 23.3. Juha-Lassi Tast: Leeviläisyyden synty, kehitys ja nykytila. Nyt on harvinainen tilaisuus saada tietoa tämän pienen esikoissuunnan sisältä. Tastilla on varmaan (Lauri Koistisen ohella) paras leeviläisyyden ja steniläisyyden tuntemus Suomessa. Juttelin jo viime syksynä hänen kanssaan ja hän ystävällisesti lähetti minulle sähköpostitse 400-sivuiset Muisteluksensa. Niillekin toivoisi laajempaa lukijakuntaa. Hauskaa nettiluettavaa on Valtteri Peltolan tömäkkä teksti , jossa myös Juha-Lassi saa kuulla kunniansa 🙂

      27.4. on vuorossa Jorma Ojala: Laestadiuksen 1840-luku. Jorma on verraton alkuherätyksen asiantuntija, todellinen Laestadius-ensyklopedisti. Hänen vahva persoonansa on varmaan monille K24-keskusteluista tuttu. Tuskin nytkään hänen seurassaan pääsee pitkästymään.

      Paikalla on monien suuntien edustajia ja myös ulkopuolisia kuten minä. Juttu luistaa sopuisassa ja asiantuntevassa hengessä. Yhteistä on kiinnostus liikkeen historiasta ja eri suuntien nykytilanteesta. Ei tämä foorumi kuitenkaan mikään tieteellinen seura ole, vaikka prof. Talonen puheenjohtajana toimii. Ihan nollatiedoillakin kannattaa tulla keskustelemaan ja kyselemään. Ja nollabudjetillakin seura toimii. Mistähän löytyisi sponsori…

      Monet suunnat ovat jo esittäytyneet, mutta ei vielä vanhoillislestadiolaisuus. Jos ”viralliselta” taholta ei halukkaita löydy, niin miten olisi, Markku – lähtisitkö Helsinkiin, jos kutsu tulisi?

      Tykkää

  3. Jos ette huomanneet:
    Jatkoimme vielä Markun kanssa Amerikan lestadiolaisuuden hämmentämistä vanhan alustan Synnintunto-ketjussa. Siellä unohdin mainita pari harvinaista lähdekirjaa, jotka löytyvät netistä:

    UURAS SAARNIVAARA: AMERIKAN LAESTADIOLAISUUDEN eli Apostolis-luterilaisuuden historia, 1947

    JUUSO HIRVONEN: MICHIGANIN KUPARIALUE JA SUOMALAISET SIIRTOLAISET, 1920

    Nämä kirjat ja paljon muuta (esim. runsas kuvagalleria) löytyvät Siirtolaisuusinstituutin sivustolta.

    Tykkää

    1. Yritin vielä jatkaa kommentointia tuonne vanhalle alustalle, mutta sain ilmoituksen ”Tätä blogia voivat kommentoida vain tiimin jäsenet”. Tämä onkin ihan järkevää, jottei uusia viestejä tarvitse kahdesta paikasta etsiä. Tärkeää kuitenkin on, että vanha alusta säilyy edelleen luettavana.

      Tässä siis täydennys ja korjaus Amerikan lestadiolaisuuden kommentteihini:

      Erinomainen tietolähde on Mauri Kinnusen ”Makkerin blogi
      ”. Kinnunenhan teki väitöskirjansa Karjalan lestadiolaisuudesta, mutta on nykyisin kiinnostunut varsinkin Amerikan lestadiolaisuudesta. Hän on tutustunut laajoilla Amerikan matkoillaan eri suuntien historiaan ja nykypäivään. Tällaista ensikäden tietoa on vaikea muualta löytää. Blogin sivut avautuvat hitaasti (ehkä runsaasta kuvien määrästä johtuen), mutta kyllä kärsivällisyys palkitaan.

      Kirjoituksessa ”Olipa kerran kesäseurat Kuparisaarella…” Kinnunen kertoo käynnistään töröläläisten (FALC) seuroissa. Tekstistä ilmenee, että mainitsemani organisaatio ”Apostolic Lutheran Mission” on nykyisin FALC:n hallinnassa (eikä siis ALCA:n, niin kuin itse aikaisemmin arvelin).

      Kinnunen päättää kirjoituksen: ”Poistuessani jo hämärtyvässä illassa autolleni, jää osa seuraväestä seisoskelemaan kirkon pihalle. Nuori seuraväki keskustelee ilmeisesti kenen autoilla siirrytään ’hapseille’ [=iltakylään]. Mietin hiljaa kirkolta pois kävellessäni, mikähän täällä on todella erilaista kuin Suomessa.”

      Toinen hyvin mielenkiintoinen teksti on ”’Rovasti on pimeä, pimeä kuin helvetin peräseinä’.1880-luvun julkispappi Arthur Leopold Heideman”.

      Tykkää

      1. No tulipa Pertti taas tuhti annos uskontohistoriaa, kiitos! – Uuras Saarnivaara on ollut punainen vaate kristillisyydellemme historiantulkinnoillaan, kyllä niissä paljon on hyvin perusteltua ja oikeaa vaikka yksipuolisuuttakin kuten Salmo-vaarin suhteen 🙂

        Pekka Tapanisen puolustukseksi voimme viitata myös Heikki Saareen, joka 1946 johti SRK:n vastaista oppositiota, mutta joka ”valtaan” päästyään korotti sen erehtymättömäksi ”jumalanhuoneenhallitukseksi”. Tapanisen suhteen on myös muistettava, että hän oli sinimusta iikooälläläinen. – Tuo Arthur Leopold Heideman on ollut ilmeisesti hyvin karismaattinen hahmo ainakin nuorena pappina.

        Mitä Helsingin reissuun tulloo, niin Pekko-poromme sanoisi, että liian monta poronkusemaa… 🙂 Ja parempia asiantuntijoita on; kutsukaa tuo FT Mauri Kinnunen, hänellä on epäilemättä sekä asiantuntemusta että näkemystä!

        Tykkää

  4. Voi harmi Markku, että Pekko-porosi panee vastaan. 😉 No, kyllähän Mauri Kinnunen on asiantuntija ja sopivan ”neutraali” taho tähän tarkoitukseen. Täytyypä ehdottaa Taloselle, vaikka hänellä ehkä onkin jo joku muu kiikarissa.

    Löysin sivuston, jolta mainitsemani ”Valtteri Peltolan tömäkkä teksti” on peräisin: Alkuperäinen lestadiolaisuus. Yhteystiedoissa mainitaan Tenho Sukari (Köyliö) ja Valtteri Peltola (Pöytyä). Lisäksi kerrotaan: ”Pyhärukoukset pidetään, ellei toisin mainita, joka pyhäpäivä alkaen klo. 12.00 osoitteessa: Pyhän Henrikintie 383, 27750 Köyliö. Tervetuloa kuuntelemaan väärentämätöntä ja elävää Jumalan sanaa.”

    Sivuston ”Kirjeitä ja kirjoituksia”-osastossa on satamäärin tekstejä, joissa tuomionsa saavat tasapuolisesti kaikki eriseurat. Ainoaksi alkuperäisessä, väärentämättömässä ja oikeassa opissa olevien lestadiolaisten edustajaksi näyttää jäävän tämä Sukarin ja Peltolan ryhmä.

    Myös Suomi24-keskustelussa Mikä porukka? kysellään ryhmän taustoja. Nimimerkki ”teuta01” tuntuu olevan ”paikkakuntalaisia” ja hyvin perillä asioista. Valitettavasti hänen kommenttinsa ovat niin kryptisiä, että en niistä saanut oikein tolkkua. Nimimerkki ”pikalukua” puolestaan tiivistää:

    ”Kyseisellä sivustolla väitetään, että leeviläisyydessä olisi tapahtunut vuonna 1994 hajaannus, jossa tuon sivuston ylläpitäjät joutuivat erilleen Lauri Koistisesta ja kumppaneista. Tuon sivuston ylläpitäjät kutsuvat Lauri Koistisen ryhmää ”hypnoosilaisiksi”. Kiista kai koski hypnoosin käyttämistä ja muita noituuden muotoja. Sivustolla niin ikään väitetään, että sivuston ylläpitäjien leeviläishaarasta olisi erkaantunut vielä vuonna 1997 jokin ryhmä. Jos nämä kyseisellä sivustolla mainitut ”tiedot” pitävät paikkaansa (saattavat pitääkin), niin leeviläisyys olisi jakaantunut ainakin seuraaviin ryhmiin (osa ryhmistä on saattanut jo kadota tai liittyä toiseen ryhmään):
    – leeviläisyyden päähaara (Lauri Koistisen ryhmä) eronneet v. 1965 esikoislestadiolaisten päähaarasta.
    – steeniläisyys (Sten Johanssonin ryhmä) eronneet 1977 leeviläisyydestä.
    – niskalaisuus(USA) = jenseniläisyys(Norja). Thoralf Jensenin ja Ralf Niskan ryhmä eronneet v. 1979 steeniläisistä.
    – sukarilaisuus (Tenho Sukarin ryhmä = kyseisen sivuston ylläpitäjät) eronneet 1994 leeviläisyyden päähaarasta.
    – viljolaisuus (Viljo Heimanin ryhmä) erosi v. 1997 sukarilaisista.”

    Lisäksi Suomi24-keskustelussa kysellään, onko Tenho Sukari jotain sukua liikemies Toivo Sukarille? Vastausta ei kuitenkaan saada. Enpä tiedä sitä minäkään, mutta Toivo Sukarin tausta kuitenkin lienee esikoisuus, joten sukulaisuus on kai mahdollista?

    Kovin pieniä nämä esikoisuuden sirpaleet varmaan ovat. Montakohan jäsentä tässä ”sukarilaisuudessa” on (kai sentään enemmän kuin 2?) Varmaan näihin kysymyksiin saadaan vastaus Juha-Lassi Tastin esitelmästä.

    Tai ehkäpä hankin ajokortin ja auton ja lähden Mauri Kinnusen tapaan kiertelemään Suomea. Köyliöstä voisin bongata sukarilaisten seurat, ja kuulla mitä se ”väärentämätön ja elävä Jumalan sana” oikein on. ”Wannabe uskontotieteilijä” minussa alkaa taas nostaa päätään… 😉

    Tykkää

    1. Ok – annappas sitten raportti heidän seuramenostaan… Ja oisikohan niin että lounais-Suomen konservatiivinen rukoilevaisuustausta on luonut suotuisaa henkistä ilmastoa ja ympäristöa myös näille esikoisten pienille metsätokille?

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s